2013/08/12

Vaihtovuosi

Lupasin palailla ketomaan siitä, miten mun vaihtoprosessi on edenny tähän asti. Oon nyt yrittäny parhaani mukaan kertoa tässä postauksessa kaikki ne tärkeimmät jutut prosessin ajalta, mitä muistan. Tekstiä on paljon, mutta toivottavasti jokainen jaksaa pysyä mukana, koska here we go!

Mun muistikuvat siitä, mistä todellinen innostus vaihtoon lähdöstä sai alkunsa on vähän hataralla pohjalla. Tuntuu ihan siltä, että koko juttu ois ollu iso ex tempore päätös ilman sen kummempia harkintoja, vaikka se ei oikeesti ollu niin. Muistan kyllä, kun mietittiin kaverin kanssa moneen kertaan miten hienoo ois päästä viettämään vuosi ulkomailla, jonka jälkeen sitte otin enemmä selvää vaihtarien toiminnasta. Pienten harkintojen jälkeen kysyin vaihtoon lähtöä mun vanhemmilta, ja koksa kummallakaan ei juuri ollu vastustavia mielipiteitä kyseistä asiaa kohtaan, muutamien nettisivu selailujen jälkeen mulla jo olikin kalenterissa merkillä haastatteluajat kahelle järjestölle.
Ennen haastatteluun menoa olisi hyvä tietää tarkalleen mihin maahan haluaa hakea, ja jos ei niin viimeistään edes itse haastattelussa! Mulla oli harkinnan alla kolme eri maavaihtoehtoa, mutta päätös oli - lasten leikkiä - sanonnan mukaista. Halusin lähteä Jenkkeihin!! Ja koska jenkkikulttuuri on kiehtonu mua siitä lähtien, kun pääsin pikkutyttönä siellä käymään, ei maavalinnan perusteleminen ollut kummallekkaan järjestölle kovin vaikeaa. No, eihän haastattelut kuitenkaan ihan siinä olleet, vaan ennen sinne menoa piti täytellä muutamia lappuja, jotka vaikuttivat joissain määrin hyväksytyksi tulemiseen. Niitä käytiin läpi pitkin haastattelua ja merkattiin uutta rastia ruutuun, jos jotakin kohtaa halusi vielä jollain tavalla muuttaa. Vaikka haastattelut oli järjestelyiltä erilaisia, YFU:lla ryhmähaastattelut ja Exploriuksella yksittänen, molemmissa kysyttiin aivan samanlaisia kysymyksiä; Miks juuri sut pitäis valita vaihto-oppilaaksi? Miks halut lähteä kyseiseen maahan? Mitä hyviä ja huonoja puolia sinussa on? jne. Näin jälkeenpäin sanoen jännitin haastatteluja ihan turhaan (etenkin Exploriuksen englanninkielistä osuutta ja kielitestiä) sillä aika kului tosi nopeesti renoissa merkeissä ja kotiin pääsi lähtemään hyvillä fiiliksillä!

Tiedot mahdollisesta hyväksymisestä tuli n. kahden viikon päästä haastattelusta, aivan kuten oltiin luvattukkin. Sain hyväksynnän Jenkkeihin lukuvuodelle 2013/2014 molemmilta järjestöiltä ja päätös järjestön valinnasta venyi ihan viimisille päiville asti. Vaikeeta se oli, mutta päädyin lopulta Exploriukseen. Vasta tän jälkeen se todellinen paperisota saatiin aluilleen. Hakupaketti täytettiin netissä, osa lapuista täyty kuitenki tulostaa ja skannata taas uudelleen konelle, kun niihin oltiin saatu tarvittavat tiedot ja allekirjoitukset. Aikaa ja vaivaa sen valmiiksi saamiseen meni paljon ja kärsivällisyys alkoi aika ajan loppua kaiken sen säätämisen keskellä. Lisäajan turvin sain kuin sainkin valmiin hakupaketin lähetettyä Exploriukselle ja perheen etsintä saatiin aluilleen, tai niin mä ainakin luulin. Mulle nimittäin ilmoitettiin etten ollu päässy pakollista slep-kielitestiä läpi eikä perheen etsintää voitu alottaa, ennen kuin testi on suoritettu hyväksytysti. Siinä vaiheessa harmitti aikalailla ja kahta kovemmin, kun sain kuulla, että seuraavan testin pääsen suorittaan noin kuukauden päästä. No ei auttanu muu kuin odottaa ja onneks tammikuun lopulla mun paperit saatiin vihdoin ja viimein lähetettyä eteenpäin perheen etsintää varten.
Ehdin jo viime postauksessa mainita aikan tulleesta sijotustiedosta, mutta lupasin säästää tarkemmat tiedot vasta tälle kerralle. Vieläkin päädyn aina sillon tällön ihmettelemään, muten hyvä tuuri mulla on käyny kaiken sen suhteen, joka vähänkään liittyy mun sijotukseen. Hakupaketin lähetyksestä ehti vierähtää vajaat kolme viikkoa ja Exploriukselta jo ilmoitettiin, että mulle on löytyny perhe. Sen hetken tuoma fiilis oli tosi epätodellinen, mutta samalla olin suunnattoman ilonen. Perheen saaminen 6kk ennen lähtöä oli ihan mieletön juttu ja harvoin sitä tuli ajateltua, että omalla kohdalla on mahdollista päästä viettämään vaihtovuotta noin hienoon paikkaan. Vaikka tuleva asuinpaikka ihan Las Vegasin liepeillä kuulostaa hyvältä niin perhe on vielä sitäkin parempi. Tuun viettämään seuraavan vuoden host vanhempien, kahden host veljen sekö norjalaisen host siskon seurassa. Mulle tuli ihan uutena juttuna näissä vaihtarikuvioissa double placement järjestely, joka munki kohdalle osus. Tällön sulla on oikeus kieltäytyä paikasta perheessä, koska siihen on tulossa toinenkin vaihtari. Mulla ei käyny tällänen harkinta edes mielessä, vaan otin perheen ilosin ja avoimin mielin vastaan. Nyt viimisen puolen vuoden aikana oon ollu paljon yhteyksissä host äitiin ja Melissaan enkä osaa enää kuvitella, että menisin perheeseen ainoana vaihtarina. Musta se on pikemminkin ihanaa, että saman katon alta löytyy ihminen, joka käy vuoden mittaa samanlaisia asioita läpi ja kehen voi turvautua eritavalla, kuin muihin perheenjäseniin. Kaiken kaikkiaan mun tuleva perhe vaikuttaa niin ihanalta ja odotan lähtöä jenkkien puolelle yhtä kovin, kuin hekin.
Viimeisenä muttei vähäisimpänä juttuna oli viisumihakemus, jotta saan sitten ihan laillisesti elellä toisella mantereella vuoden ajan. Jälleen kerran olin vähällä menettää mun kärsivällisyyden, kun tappelin nettihakemuksen ja maksujen kanssa useamman tunnit, mutta pienellä avustuksella löysin kaikki oikeet jutut. Kesäkuussa otettiin kaverin kanssa suunta Helsinkiin, jossa meillä oli järjestön kautta varattu aika viisumihaastatteluun. Tavattiin osa vaihtariporukasta kahvilassa, josta mentiin konsulaattiin kolmen hengen ryhmissä. Konsulaatin tilat oli tosi pienet ja heti, kun astuttiin ovesta sisään vastassa oli samanlainen turvatarkastus, kuin lentokentillä. Siitä meijät ohjattiin odotustilaan muitten vaihtareitten joukkoon odottamaan omaa haastatteluvuoroa. Kysymyksiin kuulu mm. Miks oot lähdössä? Mitä sun järjestön toimintaan sisältyy? Mitä sun vanhemmat tekee työkseen? yms. Haastattelu oli ohi viidessä minuutissa ja sen jälkeen sain huokasta helpotuksesta. Kaikki hakemus jutut ennen lähtöä oli viimein suoritettu!!

Enää mulla on kaks kokonaista päivää Suomessa ja lähtö on lähempänä, mitä pystyn ymmärtään. On vaan vaikeeta käsittää, että viikon päästä herään istäntäperheen luota ekaa kertaa enkä oo enää tuttujen ihmisten seurassa. Mitä enemmän tätä asiaa alkaa miettii, sitä haikeemmaks lähteminen muuttuu. Nyt yritän kuitenkin aktivoituu ja lähtee pakkaamaan ekoja tavaroita matkalaukkuun ja ainiin, toivottavasti te lukijat saitte tästä postauksesta edes jotain irti :-)

5 comments:

  1. Voi että, valehtelisin jos sanoisin etten hieman kateellinen olisi. :D Vietä upea vuosi jenkeissä ! Odotan innolla tulevia postauksia. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiva kuulla ja varmasti vietän :-))

      Delete
  2. Ittekkin haluisin niin kovasti ens vuonna vaihtoon, mutta taitaa haaveeks jäädä, koska ei vaan ole rahaa.. Vietä kiva vuosi! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei kannata viel luovuttaa, koska haaveet voi aina toteutuu :) Nykypäivänä löytyy vaiks minkä näköst tarjontaa vaihtarijärjestöistä ja esim. rotareitten kautta pääsee suht edullisesti lähtemään! Ja juu mä vietän :))

      Delete
  3. joutuuko exploriuksella maksamaan viisumimaksunn siis itse? plajonko se suunnillen on? Ja oliko muita ns. ylimääräis maksuja kun tuolta sivuilta ei löydy että mitä pitää maksa itse jaa vielä mitä pidät exploriuksesta?

    ReplyDelete

Thanks for leaving your comment :-)